Olen tosiaan piristymässä. Yksi syy on se, että vaikka tuossa joku viikko hurahti ihan hulvattomasti, myös herkkuja syöden, niin ilmeisesti en kuitenkaan kalorimääriä ylitellyt--noin keskimäärin-- koska paino tosiaan olikin hyvässä jamassa ja huomiseksi toivon ihan oikeaa pudotusta.

SItten vähän suhdeasiaa, näin hääpäivän kunniaksi.

Mieheni siis lupasi lopettaa yhteydenpidon siihen toiseen. Ilmeisesti sitä kesti vain viikon-kaksi ja sama homma jatkui. Koska epäilin ja epäilin niin klassisesti tarkastin miehen puhelimen, ja anonyymimeilin lähetetyistä sitten löytyikin vähemmän mukavia viestejä. En kadu urkkimistani, en kyllä suosittelekaan ( viestit kummittelevat mielessäni ja tekevät yökön olon)  Riitahan siitä nousi.... mutta tilanne eteni nyt niin että tälläkertaa se toinen nainen on oikeasti poistettu elämästämme ( no, ainakin tällä haavaa, kuka tietää tulevaisuudesta).Mutta kävi ilmi että tämäkin nainen on tahollaan naimisissa, ja nyt pelkää että minä alan vainota häntä. No en ala, mutta jos hän vielä kerran ilmestyy elämääni niin kuka tietää...

Ja mitä nyt. Sanotaanko että harkinta-ajan harkinta-aika. Ainakin nyt on mahdollista oikeasti käsitellä MEIDÄN suhdetta ilman että kolmas pyörä kummittelee mukana.

Tänään on tosiaan yhdeksäs hääpäivämme, joskin yhteisiä vuosia on enemmän, me menimme naimisiin vasta toisen lapsen synnyttyä.

Tänään ei juhlita, en tiedä mainitaanko koko asiaa. Mutta yhden päätöksen tein;

Ensi vuonna olisi siis 10v juhla. Alan nyt säästää matkatoimiston säästötilille, ja jos ensivuonna olemme yhdessä vielä, lähdemme niillä rahoilla yhteiselle matkalle, ilman lapsia. Jos taas olemme eroamassa, lapset jäävät hänelle ja minä lähden luksuslomalle yksin...