Mikä lie, alakulo iski. Liittyen lähinnä elämään, elämiseen , tulevaisuuteen.

Kotiäitinä kun olen elellyt jo pitkään, joskin sivussa autellut miehen yrityksessä. Tarkoitus kai oli, että kunhan tämä nuorinkin on koulussa niin työskentelen siinä yrityksessä ainakin alkuun..

Viime vuoden aikana asiat muuttui, mies lopetti yrittämisen ja siirtyi vieraan palvelukseen.

Mitä minä oikein teen kun tämä lapsi kasvaa helmoistani? Ammatin opinnot jäi aikanaan kesken, enkä minä siihen ammattiin olisi sopinutkaan.

Tuntuu että mitään en osaa, enkä tiedä mitä haluaisinkaan..

Aiemmin pärjäsimme suht ok vaikka minun "tuloni" olivat joko kh-tuki tai ei mitään. Nyt on siinä ja siinä että pärjätään.. ja kun nuorin täyttää 3v , niin en tiedä..

Eilen tuli toinen vastoinkäyminen, josta järkytyin ja pahoitin mieleni. Kaupassa käydessäni ajattelin hemmotella itseäni, ostaa pitkästä aikaa jotain karkkia, tai pullaa tai jotain herkkua.

Minun vaan ei sitten tehnytkään mitään mieli.