En saanut tuolloin mennyksi lääkäriin. Olo meni ylös ja alas, pääasiassa yritin pitää mustat asiat sisälläni.

Viime viikolla olo taas meni paljonkin pahemmaksi, ja mies pakotti minut lääkäriin. Ei siitä käynnistä sen enempää, kaikki p*ska räjähti sisältäni itkuna ja nuoren oloinen (kesä?)lääkäri taisi hieman hämmentyä. Mitään Beckin testejä tms ei tehty.. joka tapauksessa lääkitys alkoi, ja jatkossa aion hankkiutua vanhemmalle lääkärille.

Periaatteessa lääkkeen ei pitäisi kai vielä vaikuttaa, enkä usko plasebovaikutukseenkaan koska en jaksanut uskoa tuon apuun, ja ekojen pillereiden otto tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Nyt kuitenkin alkaa jo tuntua että olo on rauhallisempi. En räyhää lapsillekaan sillä tavalla.. Ehkä siitä tosiaan on apua.

Painoon en aio kiinnittää huomiota. Jonkun kilon se kevään aikana vielä nousi, sen verran kuitenkin että olen kuitenkin edelleen huippupainoni alapuolella reilusti.

Edellisen kommentoijille--kiitos, en ole edes käynyt tässä blogissa sen jälkeen. Menetin kiinnostukseni myös blogilistaan, jonka suosikkeja aiemmin selasin päivittäin läpi.. nyt on alkanut sekin taas kiinnostaa hieman.  Joku (natalia? en ole varma) pyysi minua kirjoittelemaan-- anteeksi, mutta minulta ei nyt riitä voimia sellaiseen.